Miksi näin on?
Eikö koko lääketiede perustu alunperin luontaisiin hoitoihin?
Ensin oli kasvilääkintä, sitten vasta niistä alettiin tekemään teollisesti lääkevalmisteita...
Ensin oli shamaanit, noita-tohtorit, yrttitietämystä löytyi yleensä aina joltain suvun vanhimmalta...ym....sitten jossain vaiheessa alettiin kouluttamaan lääkäreitä, mutta jostainhan alunperin tietotaito on tullut, ei se syntynyt yhdessä yössä, kun joku päätti perustaa lääketieteellisen tiedekunnan.
Vyöhyketerapiaa käytettiin esim. jo muinaisessa Egyptissä, myöskin Amerikan alkuperäisasukkaan ovat käyttäneet vyöhyketerapiaa.
Olen itse saanut avun monta kertaa luontaislääkkeiden (homeopatian) avulla, juuri nyt hoidin selkäkipuni pois Frantsilan linimentin, lohikäärmesalvan ja Bemer-laitteen sekä homeopatian avulla.
Olen käyttänyt paljon vyöhyketerapiaa, lymfaterapiaa ja hierontoja apunani pitääkseni kehostani ja itsestäni huolta.
Nähtyäni esim. vyöhyketerapian tuoman avun, lähdin opiskelemaan itse vyöhyketerapeutiksi.
En jaksa ymmärtää tätä vielä nykyäänkin vallitsevaa vastakkainasettelua luontaishoitojen ja lääketieteen välillä.
Mielestäni on etuoikeus saada tehdä sellaista työtä, mitä rakastat, oli se sitten luontaishoitoja, tai jotain muuta. Saat auttaa ihmisiä voimaan paremmin ja ymmärtämään oman kehon, sekä mielen yhteyttä omaan hyvinvointiinsa. Mikä siinä on niin väärin?
Tälläistä mietiskelin tänään...
-Marja
